Taidan olla menettämässä järkeäni, kun palasin bloggaamisen pariin. Ehkä tämä on viimeinen oljenkorsi – käsi johon tarttua ennen kuin painuu pohjaan – tai yritys täyttää jonkinlaista sisäistä tyhjiötä. Tällä hetkellä henkilökohtainen elämäni on niin kaaosmaista, ettei ole aina aamulla herätessä varma, näkikö vain unta vai tapahtuiko se kaikki todella minulle. Tapahtumat ovat vähintään kuin Kauniista ja rohkeista. Kaipaan paikkaa, johon voin tulla sellaisena kuin olen ja vailla pelkoa siitä, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Vähän niin kuin terapiassa käyminen, muttei kuitenkaan!
Haluan kirjoittaa asioista, jotta ehtisin nauttia niistä vähän kauemmin, ennen kuin ne lipuvat ohitseni. Minuun on vahvasti iskostunut tietoisuus asioiden hetkellisyydestä ja elämän rajallisuudesta, minkä vuoksi haluan tarttua hetkeen. Koen kirjoittamisen olevan oivallinen väline tähän tarkoitukseen. Suurin syy lienee kuitenkin kapinahenkisyyteni. En ole koskaan ollut kovin hyvä tuomaan ajatuksiani esille puheen avulla, vaikka sitäkin olen tietystä syystä joutunut harjoittelemaan poikkeuksellisen nuorena. Vaikka mielipiteitä ja omaa tahtoa piisaa, niin kadotan usein punaisen langan sosiaalisten tilanteiden luoman paineen alaisena. Blogin kirjoittamisessa on se todella hyvä puoli, että voi tuoda itseään rohkeammin esille, eikä tule tallatuksi muiden jalkoihin! :)
Kuviakin tykkään ottaa usein ja paljon, mutta tällä hetkellä minulla on käytössäni ainoastaan kännykän kamera. Edellinen, uskollisesti minua vuosia palvellut kamerani sekosi ja hyppäsi parvekkeelta alas.. Kenties se tuli lopulta hulluksi – kyllästyi katsomaan tätä pärstää! Tällä hetkellä suurin materialistinen haaveeni liittyykin kameran hankkimiseen, mutta se vaatisi säästämistä, ja tunnetusti olen kova tuhlaamaan, joten sen toteuttaminen ei ole aivan niin yksinkertaista. Mikäli saan kameran hankittua, niin aivan varmasti liitän kuvausharrastuksen ja blogin yhteen. Sitä ennen katsotaan, riittääkö kännykän kamera palvelemaan sitä tarkoitusta.
Tervetuloa lukemaan!
Toivon että tämä olisi mieluummin paikka josta voisit saada elämällesi suunnan ja tavoitteen mitä kohti pyrkiä!!! :)♥
VastaaPoistaJa itse en ainakaan ole nirso kuvien laadun suhteen!:) tykkään lukea ajatuksiasi ja mielestäni olet ainutlaatuinen persoona tuollaisena kuin olet, kumpa näkisit itsesi kuten minä näen♥ oot tärkeä♥
Vastasin jo eilen kommenttiisi, mutta blogger teki sen katalan tempun taas, että ahmaisi sen julkaisematta. :/ Turhauduin sitten niin kovasti, etten jaksanut kirjoittaa heti perään uutta.
PoistaSamaa olen itsekin miettinyt, että tarvitsen blogia ajatuksieni ja tavoitteideni selkiyttämiseksi itselleni. Kunhan mietin jatkossa tarkemmin kulloisenkin tekstin kohdalla, edistääkö se henkistä hyvinvointiani, vai ruokkiiko se ainoastaan itseinhoa.
Kiitos kannustuksestasi, ystävä. ♥ Viime aikoina on ollut vaikeaa nähdä niitä hyviä puolia itsessään, kuten aina kriisitilanteissa, mutta eiköhän asiat ala pikku hiljaa selkiytyä itselleni. Elämä on yhtä henkistä kasvuprosessia, eikä sitä oikein voi nopeuttaa. Päivä kerrallaan kohti eheämpää minuutta. Ja jos tulee takapakkia, niin sekin kuuluu prosessiin. Jokaisen täytyy tehdä ne omat virheensä, jotta voi oppia! :'D
Sinäkin olet tärkeä minulle! ♡