What has happened while we slept? osa 1

Tämä postaus käsittelee kuvien avulla sitä, mitä kaikkea vuoteeni 2014 on kuulunut. Vaikka eletäänkin vasta syksyä, niin mielestäni aihe sopii hyvin toiseksi ensimmäiseen postaukseen!

Tammikuu

Kuva helmikuulta

Tapasin baarissa uutena vuotena kaverini kaverin ja ihastuimme päätä pahkaa. Baarin ainoat turkoosipäät (itsekin olin vielä turkoosi) löysivät toisensa. Menin heti ensimmäisenä yönä hänen luokseen yöksi täysin spontaanisti, vaikken tavallisesti uskaltaisi lähteä niin kauas ventovieraan kotiin. Sen jälkeen tapailimme ja kohta jo seurustelimme.

Helmi-maaliskuu

Siedin tätä väriyhdistelmää yhden kokonaisen päivän.

Ajoin sivukaljun. Yllättävän pitkään pidin sitä, vaikka näin jälkeenpäin olen senaikaisia kuvia katsellessa miettinyt: "Mitä oikein ajattelin?!" :D Vaihdoin hiusväriä kuin paitaa. Halusin Cruella de Vil -kuontalon toisin päin eli valkoinen pohja mustalla läntillä. Armottoman värikäsittelyn jäljiltä minulla ei ollut enää paljoa hiusta jäljellä, ja sekin vähä oli kuin venyvää purkkaa. Pidättelin itkua kumppanini seurassa, koska häpesin itseäni niin paljon ja tulkitsin hänen katseensa ivalliseksi. Tuntui, että olin täysin kadoksissa itseltäni. Oloni oli hyvin turvaton ja yksinäinen. Paniikkikohtaukset pahenivat koko ajan, entisestään.

Huhtikuu

Koin elämäni morkkiksen. En voinut katsoa peiliin enää. Tiedostin, että minun täytyy tehdä joitain muutoksia. Lopetin alkoholilla läträämisen ja olin täysin raitis ainakin 2 kuukautta. Pääsin irti siitä "hirveet perseet kerran viikossa" -tavasta. Opin, etten kykene hallitsemaan käytöstäni enää 5 siiderin saati kokonaisen kuohuviinipullon jälkeen.

Syntymäpäivänäni eli 21.4. sain siihen astisista pahimman paniikkikohtaukseni. Soitin 112 ja ambulanssi tuli pihaani. Hetkessä makasin paidattomana läpyskät ihollani kytkettynä sydänfilmiä varten. Korkeaa sykettä lukuunottamatta sydänfilmi oli normaali. Olin vajota maan alle, kun tajusin, että se oli täysin psyykkistä. Hävetti, että olin kutsunut ambulanssin paikalle, vaikka olo oli ollut sen mukainen, ettei erottanut, oliko kysymys todellisesta sydänkohtauksesta vai paniikista. Kiusallisesta olosta huolimatta tämä kerta ei suinkaan jäänyt vuoden ainoaksi, kun jouduin tilaamaan ambulanssin paikalle.

Tiedostin lisää ja vedin viimeiset henkoset, ennen kuin lopetin tupakanpolton. Aika hieno syntymäpäivälahja itselleni! :') Tällä kertaa halu lopettaa tuli täysin itsestäni. Tuntuu, että lopetin oikeista syistä! Tällöin päätös pitääkin paremmin.