What has happened while we slept? osa 2

Toukokuu

Yritin löytää sisäistä rauhaa. Värjäsin hiukset tutulla ja turvallisella värillä, mustiksi. Tuntui hyvältä, kun pitkästä aikaa tuntemattomat eivät katsoneet kieroon. Ahdistus kasvoi niin voimakkaaksi kevään aikana, etten jaksanut sitä huomiotakin vielä kaiken lisäksi, jota erikoiset hiusvärit keräsivät osakseen.

Tavoittelin kehon ja mielen tasapainoa. Polttelin ahkerasti suitsukkeita. Söin ravitsevasti ja jaksoin jopa ottaa rautatabletit säännöllisesti. :') Halusin, että kehoni toimii niin hyvin kuin mahdollista, sillä pienikin heikotus oli omiaan laukaisemaan paniikkikohtauksen. Pelko oli vielä voimakkaasti läsnä arjessani. Olin riippuvainen toisen ihmisen seurasta.

Kesä-heinäkuu

Kaipasin taas väriä elämään ja tuntui, että olin jo kauan sitten elänyt mustan vaiheen. Päätin antaa piut paut ihmisille, joille tuottaa ongelmia hyväksyä räväkämpi ulkonäkö ja palata kirkkaiden värien maailmaan! :D Muiden mielipiteitä tärkeämpää nyt kuitenkin on se, että yritän kelvata ensin itselleni - niin kovasti kuin nautinkin miellyttämisestä. Loppupeleissä pinnallisempi osapuoli on kuitenkin se, joka parjaa toisen ihmisen halua laittautua kuin ulkonäöstään huolta pitävä henkilö itse. Minäkään kun en välitä alkaa ruotimaan sitä, miksi joku pukeutuu aina kuin olisi menossa sienimetsään.

Hasse the Yogi Cat

Innostuin pitkästä aikaa joogaamisesta. Lainasin tutun hathajoogan asanoista koostuvan kirjan. Uskalsin kokeilla päälläseisontaakin – jota en myöskään ollut vuosiin uskaltanut – ja yllätin itseni onnistumalla! :) Hassekin osallistui uskollisesti joogaushetkiini. Kukapa ei nauttisi joogaamisesta, kun on noin soma pikkuapuri!

Autogen, Lumous 2014.

Päätin repäistä ja mennä Lumoukseen! Äitini osti lipun minulle, kun pyysin oikein kauniisti. ;) Pelotti hirmuisesti, sillä en ole ennen osallistunut vastaavanlaisiin tapahtumiin. En ole koskaan ollut edes festareilla! Sosiaalisten tilanteiden pelko ja muut ongelmat ovat tietenkin olleet syynä siihen, että välttelen tällaisia. Pidin erityisesti Autogenista, Malaisesta ja Unzymesta. Valitettavasti emme jaksaneet lauantaina jäädä enää Leæther Stripin keikalle, sillä olin uuvuksissa ja minulla oli siihen harvinaisen hyvä syy. En nimittäin päässyt ihan heti nukkumaan ensimmäisen Lumousillan päätteeksi, sillä avaimeni unohdettuani ja kumppanini sammuttua jäin lukkojen taakse yömekkosillani kolmeksi tunniksi majapaikassamme. Pääsin vasta neljältä nukkumaan. Harmitti, ettei päästy Dark Marketille, sillä halusin lauantaina ottaa rennommin. Kommelluksista huolimatta rakastuin Tampereeseen vielä entistäkin enemmän.

Elokuu

Jyväskylän Tourujoella.

Halusin mennä eteenpäin elämässäni ja ehdotin kumppanilleni, että muuttaisimme Tampereelle yhteiseen asuntoon. Kävimme siellä katsomassa asuntoja – pystyin jo kuvittelemaan itseni asumaan sinne. Olinhan jo aikaa sitten saanut tarpeekseni kotikaupungistani. Tuntui, että olin tekemässä pitkästä aikaa jotain rohkeaa. Halusin näyttää kaikille, jotka ovat epäilleet mahdollisuuksiani menestyä ja mennä elämässä eteenpäin. Yritin paeta menneisyyttä, joka tuntui kovin painostavalta.

Olimme ihan tosissaan muuttamassa, kunnes alkoi tapahtumaan kaikenlaista. Pysähdyin olemaan rehellinen itselleni. Oivalsin, etten ollutkaan valmis muuttamaan yhteiseen asuntoon. En silti heti luopunut Tampereen suunnitelmista, vaikka tulin siihen tulokseen, että muuttaisin yksin kissoineni. Luin kirjaa Harjukaupungin salakäytävät ja opin taas sietämään kotikaupunkiani. Päätin luopua Tampereen unelmasta – toistaiseksi.