Jokaisella on salaisuuksia.. Toiset niistä enemmän ja toiset vähemmän salaisia.
.jpg)
Aikaisempi blogini perustui lähinnä salaisuuksien avaamiseen. Kun lopetin sen, sain salaisuudet takaisin. Ehkä sen vuoksi minun on ollut nyt vaikeampaa löytää suuntaa uudelle blogilleni, koska en halua menettää yksityisyyttäni toista kertaa. Ihmisellä pitää olla salaisuuksia. Mysteeri antaa sijaa mielikuvitukselle.
.jpg)
Vaikkei ihmisellä olisi käytännössä mitään, hänellä on kuitenkin aina salaisuutensa. Tai näinhän sen ainakin kuuluisi olla. Nykyään kun ihmiset ovat oppineet olemaan entistä avoimempia sosiaalisen median kautta, on paljastelusta tullut lääke tylsyyteen. Facebook, Twitter, Youtube yms tarjoavat keinoja, joiden avulla ihmiset kertovat itsestään yhä enemmän. Lapsillakaan ei ole kohta enää mielikuvitusta, kun heille opetetaan jo varhain, kuinka turruttaa mielensä näitä palveluja käyttämällä.
.jpg)
Sosiaalisen median palvelut osaavat olla hyvin koukuttavia. Ihmiset juuttuvat tietokoneen/puhelimen/tabin tms äärelle, eikä käsite 'vapaa-aika' ole enää sama kuin ennen. Ei ole aikaa itselleen ja ajatuksilleen, kun on kiire juosta töistä tai koulusta suoraan facebookiin. Kaverit eivät ole tavattavissa muuten kuin ruudun takaa. Enää ei jakseta olla kiinnostuneita toisesta, koska jokainen keskittyy antamaan itsestään suotuisaa kuvaa.
.jpg)
Itse olin tänä vuonna 3 kk facebookissa. Sitä ennen vuonna 2008, noin pari kuukautta. Poistuin sieltä, koska halusin enemmän aikaa itselleni – ilmaisun todellisessa merkityksessä. Tuntui, että facebook ajoi minut ihan piippuun. En ehtinyt enää pohdiskella asioitani kunnolla, kun päivä vaihtui illaksi silmänräpäyksessä. Huomasin myös, että vähitellen kynnys paljastaa itsestään yhä yksityisempiä asioita aleni. En ollut muutenkaan kunnossa, rajuja paniikkikohtauksia ilmeni monta kertaa viikossa. Ahdistus ajoi minut melkein suunniltani. Kun poistuin facebookista ja opettelin nauttimaan hetkestä, oloni parani huomattavasti.
Todella fiksua tekstiä! Ajattelen ihan samalla tavalla! Itse elämiseen tulee keskityttyä vähemmän mitä enemmän on liittynyt sosiaalisen median palveluihin. Esimerkiksi kun on jossain hienossa paikassa tai tilaisuudessa, niin koko hetki voi mennä sivu suun, kun yrittää ottaa blogia ajatellen mahdollisimman hienoja kuvia ja selfieitä. Oman elämän esittely muille muuttuu tärkeämmäksi kuin oikeasti sen elämän sisältö. Varmasti siitä on pelkkää hyötyä, kun käyttää mahdollisimman vähän aikaa sosiaaliselle medialle ja keskittyy elämiseen. Miks edes pitäisi yrittää tehdä vaikutus tuntemattomiin ihmisiin?
VastaaPoistaMä oon ihan viime aikoina havahtunut näihin samoihin ajatuksiin kuin sinä. Mulla ei ole kanttia lopettaa bloggailua kokonaan tai poistua facebookista, mutta vähennän molempia.
Oikeasti se on tosi noloa, jos jakaa kaiken itsestään ja laittaa miljoonia kuvia samasta tilanteesta. Paljon tyylikkäämpää on olla hiljaa omista ykistyisistä asioistaan ja paljastaa itsestään vain vähän. Ja julkaista niitä valokuviakin maltillisesti. Mä pyrin tähän. Vaikka sitä huomiota onkin kiva saada, mutta ne on vain tekstiä tuntemattomilta ihmisiltä, jotka ei muista sua muuten kuin hakiessaan viihdykettä/sosiaalipornoa sun blogista. Mielummin keskittyy siihen oikeaan elämiseen ja läheisten ihmisten miellyttämiseen. Lopulta sellasesta itsensä paljastelusta ja huomion hakemisesta on vain haittaa. Ja se on vaan niin...huoh, tyylitöntä! Mä ihailen sellasii ihmisii, jotka ei rehentele tekemisillään siis jossain facebookis, vaikka ne tekis jotain superhienoja juttuja (esim miesystäväni), vaikka niillä ois oikeesti aihetta kehua itteää! Sit joku random muija joka ei oo tehny mitään, mut sil on iso perse ja se on bb:ssä nii rupee tienaa miljoonia :D Huoh. Avautuminen.
Mut siis se, että osaa pitää asiat ominaan ja iloita ihan itsekseen omista saavutuksista eikä tarvitse muiden mielipiteitä ja huomiota mistään...niin sitä mä ihailen. Mut aika moni varmaan jossain vaiheessa oppii sen, kun kasvaa. Toivon itsekin oppivani. Toivon, että minusta tulisi joskus niin hyvällä itsetunnolla varustettu ja tasapainoinen ihminen.
Sulla on hyviä ajatuksia ja sun blogi on ainoo, jota virallisesti seuraan :)
Kiitos mukavasta kommentista, ihana. Hyvä, kun tekstini herätti ajatuksia. Sanoitkin luontevasti kaiken, mikä jäi minulta sanomatta! :D En vaan jotenkin saanut enempää tekstiä aikaiseksi tällä kertaa.
PoistaEn tiedä, miksi asiat ovat menneet tähän, että ihmiset keskittyvät niin kovasti taltioimaan hetkeä siten, että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi siihen. Ollaanko me nykyajan ihmiset niin heikkoja, ettei kestetä hetkeäkään yksin? En usko. Jokainen on loppupeleissä yksin vastuussa elämästään, vaikka saisi tuhansia kommentteja tuntemattomilta päivittäin. Surullista, miten pahasti olemmekaan menettäneet todellisuudentajun..
Mitä bloggailuun tulee, niin mielestäni se on kaukana facebookin maailmasta! Blogiin eksyy kuka eksyy, eikä se ole samanlaista "kavereiden" kalastelua. Toki me bloggaajatkin innostutaan uusista lukijoista, mutta se on erilaista. Uusi lukija merkitsee sitä, että joku on kiinnostunut ajatuksistani paljon aidommin kuin ikinä facebookissa voi odottaa. Paljon terveempää mielestäni ilahtua hengenheimolaisista, joista osa on valmis vaihtamaan ajatuksiakin silloin tällöin, kuin satunnaisten tuttujen kaveripyynnöistä tai tykkäyksistä! Vaikka saisi kuinka paljon tykkäyksiä, niin uskallan epäillä suuresti, että se kohottaisi kenenkään itsetuntoa todella.
Nyt ei oikeastaan mitään lisättävää. Suuret kiitokset sinulle siitä, että seuraat blogiani! <3 Se ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä sen pidäkään olla. :')