Elämme esteetikkojen valtakunnassa. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että ulkonäköön panostetaan. Pyritään muokkaamaan ulkonäkö vastaamaan esim. henkilökohtaisia kauneuskäsityksiä, mielenmaisemaa, tyylisuuntausta, kulttuuri-identiteettiä jne.
2000-luvulla on korostunut entisestään vimma hioa esiin paras mahdollinen versio itsestä. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että korostetaan yhtä tai useampaa "hyvää puolta" ja epäsuotuisempina pidettyjä puolia häivytetään. Etua on myös siitä, että henkilöllä on jotain sellaista, mitä muilla ei ole. Jos kyseessä on hieman rohkeampi henkilö, niin hän voi ottaa yhden epäsuotuisista puolistaan ja tehdä siitä hänen erityisominaisuutensa, mutta tätä harvemmin näkee. Usein erityisominaisuuksiksi pääsevät esim. hiusten malli tai väri, ruumiinrakenne tai jokin yksittäinen kehon osa (pitkät sääret, kapea uuma, isot rinnat tms), kasvonpiirteet (silmien väri tai muoto, huulet, nenä), lävistykset ja tatuoinnit yms.
Olen itse kokenut kaikki mahdolliset ulkonäkökriisit. Tänään oli jälleen huono päivä sen suhteen. Aikani märehdittyä, havahduin omaan turhamaisuuteeni. Miksi ihmeessä keskityn siihen asiaan, jolla on itse asiassa vähiten merkitystä? Jos ajatellaan hetki ulkonäköä realistisesti, niin sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, keitä me todella olemme. Keho on tavallaan pelkkää silmänlumetta. Ulkonäköä tärkeämpää elinvoiman kannalta on se, että kroppa pelittää ja palvelee kutakin parhaalla mahdollisella tavalla. Fyysisten ominaisuuksien viehättävyys ei välttämättä kerro terveydestä. Voi olla vaikka jokin epämuodostuma, mutta pystyy silti elämään täysin normaalia elämää. Se, mikä vetää puoleensa toista ihmistä aidosti, on jotain, mitä ei silmillä näe.
Tuntuu usein toivottomalta elää maailmassa, jossa on niin paljon vinossa. Kuinka pyrkiä eheyttämään ja vakauttamaan minäkuvaansa, kun ympäristötekijät painavat päälle jatkuvasti? Minulla olisi paljonkin sanottavaa aiheesta, mutta ehkä lisää aiheesta joskus toiste. Tämä kun on sen verran arka asia, että se menisi herkästi turhaksi rypemiseksi, eikä se palvele ketään. Toivon, että maailmanmeno muuttuu. Ehkä jo 3000-luvulla ulkonäkö menettää täysin merkityksensä ja keskitytään ulkoisten ominaisuuksien sijaan vaikka älyyn. Toisaalta, siinäkin olisi omat ongelmansa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.