Terapeuttini ilmoitti minulle, että meidän olisi hyvä lopettaa terapiatyöskentely joulun jälkeen. Mietin sitä itsekin aiemmin terapiassa, mutta sen yhden kerran jälkeen en enää puhunut siitä, kun en muuttanutkaan Tampereelle. Kun terapeuttini otti sen nyt viime käynnilläni puheeksi ja ilmaisi olevansa yhtä mieltä kanssani kuin silloin kerran olin itsekin, tuli se aikamoisena järkytyksenä minulle.
Vuosi sitten sain lähtöpassit polilta sillä perusteella, että käyn yksityisessä psykoterapiassa ja nyt tämä! Terapeuttini selitti asian minulle niin, että olemme käsitelleet niin paljon asioita, että niiden olisi hyvä antaa "muhia" jonkin aikaa. Tokihan hän myös lisäsi, että voin ottaa myöhemmin uudestaan yhteyttä, mikäli tarve niin vaatii. Eli annetaan niiden ongelmien pahentua taas??
Vuosi sitten sain lähtöpassit polilta sillä perusteella, että käyn yksityisessä psykoterapiassa ja nyt tämä! Terapeuttini selitti asian minulle niin, että olemme käsitelleet niin paljon asioita, että niiden olisi hyvä antaa "muhia" jonkin aikaa. Tokihan hän myös lisäsi, että voin ottaa myöhemmin uudestaan yhteyttä, mikäli tarve niin vaatii. Eli annetaan niiden ongelmien pahentua taas??
Eilen pystyin olemaan illan jopa ihan positiivisella mielellä, kun yritin ajatella sen niin, että ilmeisesti olenkin paremmassa kunnossa kuin luulinkaan. Tänään aloin pohdiskella asiaa vähän syvällisemmältä kannalta.. Ja minua alkoi uudelleen pelottamaan. Joudunko nyt siis ihan omilleen?
Olettaako terapeuttini, että ongelmani ovat hävinneet ja kouluun meno pelastaa minut? Siitähän hän on jauhanut melkein koko vuoden, että minun pitäisi ryhdistäytyä opintojen suhteen, vaikka olenkin hänen sanojaan lainaten "taipuvainen luovuttamaan helposti" - mikä ei muuten myöskään pidä paikkaansa. Loukkaavaa muuten, että hän ajattelee minusta noin! Olen kokeillut niin monia eri aloja ja opiskelumuotoja, että luovuttamisesta on turha puhua. Hän ei selvästikään ole koko terapiatyöskentelymme aikana oppinut ymmärtämään minua. Ehkä hän olettaa, että ihmisen psyyke toimii kuin kone. Ikävä kyllä oppikirjat eivät opeta empatiaa..
Olettaako terapeuttini, että ongelmani ovat hävinneet ja kouluun meno pelastaa minut? Siitähän hän on jauhanut melkein koko vuoden, että minun pitäisi ryhdistäytyä opintojen suhteen, vaikka olenkin hänen sanojaan lainaten "taipuvainen luovuttamaan helposti" - mikä ei muuten myöskään pidä paikkaansa. Loukkaavaa muuten, että hän ajattelee minusta noin! Olen kokeillut niin monia eri aloja ja opiskelumuotoja, että luovuttamisesta on turha puhua. Hän ei selvästikään ole koko terapiatyöskentelymme aikana oppinut ymmärtämään minua. Ehkä hän olettaa, että ihmisen psyyke toimii kuin kone. Ikävä kyllä oppikirjat eivät opeta empatiaa..
En oikein tiedä, mitä minun pitäisi ajatella.. Että olen parantunut? Vai epäkelpo syömishäiriöinen, enkä siksi oikeutettu käymään syömishäiriöihin erikoistuneella psykoterapeutilla? Ehkä en ole osannut ottaa terapiaa vastaan tai käsitykseni terapiasta on jotenkin vääränlainen, eikä terapeuttini jaksa enää työskennellä kanssani, koska olen niin rasittava. Pitäisikö minun hakeutua hieman toisenlaiseen terapiaan? Hullusti kysymyksiä, mutta en osaa esittää niitä oikealle henkilölle.
Taikka mitä jos terapeuttisi näkee edistymisesi ja antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla siipiäsi ihan omin neuvoin, luottaen että pärjäät ja tarpeen vaatiessa on valmis auttamaan jos todella apua tarvitset? :) olisiko se niin mahdoton ajatus että luottaisit itseesi ja osaamiseesi? Että tietäisit selviäväsi kun muistat kaiken kokemasi ahaa-elämykset, itse ainakin näen sinussa todella paljon vahvuutta! :) ja monesti puheesi on kuin olisit hyppinyt huimia harppauksia eteenpäin paranemisessasi!:) olet oivaltanut itsessäsi paljon asioita, ja aina sinulla on tukijoukkoja ympärilläsi kun vain sitä tarvitset♥ ystävät, sukulaiset ja hoitajat/psykiatrit ovat ulottuvillasi jos tilanteesi huononee! :) muutos saattaa tuntua pelottavalta, mutta voi olla myös hyväkin asia! :) en usko että psykiatrisi haluaa sinusta eroon, mutta hänen tehtävänsä on auttaa ihmiset taas jaloilleen ja kohti tasapainoisempaa elämää, hän saattaa luottaa siihen että siipesi kantavat ja hänen on päästettävä sinun kokeilemaan niitä itse! :) ♥ olithan kuitenkin itsekkin jo ajatellut asiaa ja muuttoa toiselle paikkakunnalle? ;) näyttäisi minusta siltä että alat olemaan tarpeeksi vahva pärjätäksesi itsenäisemmin! :) sinulla on haaveita ja moni asia elämässäsi on mennyt roimasti parempaan suuntaan! ♥ sinulla on hirmuisesti syitä uskoa siihen että pärjäät ja elämässäsi on moni asia hyvin♥ ja minä ainakin olen aina tukenasi♥
VastaaPoistaNiin, ehkä terapiassa ollaan nyt siinä vaiheessa, että olen saanut siitä sen verran irti kuin mahdollista, eikä minulla mene niin huonosti enää, että terapiasta hyötyisin. Olenhan niin hyvin parantunut syömishäiriöstä ja jättänyt itsetuhoisen käytöksen taakseni. Kukapa olisi uskonut, että opin käyttämään alkoholiakin niin hyvin, etten enää tarvitse sitä ja menee välillä kuukausiakin ilman, enkä edes tajua ajankulua..
PoistaKiitos, kun uskot minuun ja olet vankkumaton tukeni! ♥ :') Olet hyvä ystävä.