Terapeuttini ilmoitti minulle, että meidän olisi hyvä lopettaa terapiatyöskentely joulun jälkeen. Mietin sitä itsekin aiemmin terapiassa, mutta sen yhden kerran jälkeen en enää puhunut siitä, kun en muuttanutkaan Tampereelle. Kun terapeuttini otti sen nyt viime käynnilläni puheeksi ja ilmaisi olevansa yhtä mieltä kanssani kuin silloin kerran olin itsekin, tuli se aikamoisena järkytyksenä minulle.
Vuosi sitten sain lähtöpassit polilta sillä perusteella, että käyn yksityisessä psykoterapiassa ja nyt tämä! Terapeuttini selitti asian minulle niin, että olemme käsitelleet niin paljon asioita, että niiden olisi hyvä antaa "muhia" jonkin aikaa. Tokihan hän myös lisäsi, että voin ottaa myöhemmin uudestaan yhteyttä, mikäli tarve niin vaatii. Eli annetaan niiden ongelmien pahentua taas??
Eilen pystyin olemaan illan jopa ihan positiivisella mielellä, kun yritin ajatella sen niin, että ilmeisesti olenkin paremmassa kunnossa kuin luulinkaan. Tänään aloin pohdiskella asiaa vähän syvällisemmältä kannalta.. Ja minua alkoi uudelleen pelottamaan. Joudunko nyt siis ihan omilleen?
Olettaako terapeuttini, että ongelmani ovat hävinneet ja kouluun meno pelastaa minut? Siitähän hän on jauhanut melkein koko vuoden, että minun pitäisi ryhdistäytyä opintojen suhteen, vaikka olenkin hänen sanojaan lainaten "taipuvainen luovuttamaan helposti" - mikä ei muuten myöskään pidä paikkaansa. Loukkaavaa muuten, että hän ajattelee minusta noin! Olen kokeillut niin monia eri aloja ja opiskelumuotoja, että luovuttamisesta on turha puhua. Hän ei selvästikään ole koko terapiatyöskentelymme aikana oppinut ymmärtämään minua. Ehkä hän olettaa, että ihmisen psyyke toimii kuin kone. Ikävä kyllä oppikirjat eivät opeta empatiaa..
En oikein tiedä, mitä minun pitäisi ajatella.. Että olen parantunut? Vai epäkelpo syömishäiriöinen, enkä siksi oikeutettu käymään syömishäiriöihin erikoistuneella psykoterapeutilla? Ehkä en ole osannut ottaa terapiaa vastaan tai käsitykseni terapiasta on jotenkin vääränlainen, eikä terapeuttini jaksa enää työskennellä kanssani, koska olen niin rasittava. Pitäisikö minun hakeutua hieman toisenlaiseen terapiaan? Hullusti kysymyksiä, mutta en osaa esittää niitä oikealle henkilölle.
