WTF is wrong with me?

Hei. En ole jostain syystä jaksanut viime aikoina kirjoitella tänne, ennen kuin nyt. Mielessä se on ollut kovastikin, mutta ajatus sen toteuttamisesta on vain ahdistanut ja tuntunut turhalta: "Ketä se hyödyttää jos kirjoitan?" Kun minulla ei ole mitään tarvetta näyttää kenellekään. Enkä usko, että ajatukseni ketään varsinaisesti liikuttaisivatkaan. Mutta kumppanini sai minut toisiin aatoksiin todettuaan fiksusti: "Tarvitseeko sen hyödyttää ketään?"

Näin linssikeiton kypsyessä on hyvin luppoaikaa näppäillä. Ja kun ei auta kuin odotella, sillä olen tuhlannut kaikki rahani ja keittoaineksia lukuunottamatta kaapit ovat aika tyhjillään. Nälkä tuli jo pari tuntia sitten salilla, jossa olen hiljattain viettänyt jonkin verran aikaa. Muutaman päivän tauko tuli tuossa pidettyä. Ekoina kertoina ahdisti melko lailla, kun vertaili itseään niihin "konkareihin", mutta yleensä tulee käytyä iltaisin, kun siellä on rauhallisempaa ja enimmäkseen miehiä. Tänään satuin käymään oikeaan ruuhka-aikaan ja siellä alkoikin ahdistaa. Tuntui, että nuoret tytöt mittailivat juuri minun jenkkakahvojani ja saliurhotkin nauroivat viillellyille käsilleni tai puhuivat yliampuvista meikeistäni.

Salin jälkeen kävinkin taas ensiavussa poikkeamassa. Minulle oli herännyt jälleen kerran huoli mahdollisesta sydänvian olemassaolosta. Lähdin kuitenkin kotiin juteltuani yhden hoitajan kanssa ja rauhoituttuani. Tulin siihen tulokseen, että ehkä parempi koittaa terveyskeskuksen kautta lähteä selvittämään sydänsairauksia, kerran niille ei voida tehdä päivystyksessä oikein mitään, elleivät rytmihäiriöt juuri sillä hetkellä ole niin voimakkaita, että ensiavussakin otetaan vakavasti. Säikähdän aina niin paljon oireitani, etten juuri sillä hetkellä ymmärrä, mistä osoitteesta kannattaisi lähteä hakemaan apua.

Kuntoilun lisäksi olen päässyt vihdoinkin käyttämään musikaalisuuttani, josta olen todella mielissäni. Käyn tätä nykyä musiikkiterapiassa. Siellä olen soittanut eri soittimia, kuten syntikkaa, pianoa, perinteisiä -ja sähkörumpuja, zembeä jne. Olen myös päässyt lauleskelemaan. Musiikkiterapiassa voin ilmaista tunteitani ja käyttää musiikkia itsetuntemuksen välineenä. Yllätyin erityisesti siitä, kuinka paljon nautin rumpujen soittamisesta! Purin sisälläni myllertänyttä vihaa rumpuihin ja soitinkin todella lujaa. Kuulemma näytin ja kuulostin siltä, että olin tosissani. Heh..

Jostain syystä tunteeni ovat olleet viime aikoina pinnassa. Olen tiedostanut sen, että minulla on tapana "pantata" tunneasioissa ja pidätellä niitä niin kauan, kunnes en kestä enää ja tunteet tulevat voimakkaana ryöppynä ulos. Tätä on tälläkin viikolla ollut päivittäin. Olen huomannut, että viimeistään alkuillan tienoilla romahdan ja usein myös kumppanini on saanut siitä osansa.. Mikä on todella valitettavaa, ja jos vain voisin, säästäisin hänet siltä ilomielin. Usein räjähdän juuri sille ihmiselle, jonka koen turvallisena ja luotettavana. Tämän jälkeen herääkin minussa hirmuinen menettämisen pelko. Vaikka toinen miten uskottelisi, niin uskon ajavani hänet pois hallitsemattomien tunteidenpurkausten seurauksena.

Vaikka olen ollut herkillä, niin myös edistystä on tapahtunut. Olen opetellut puolieni pitämistä ja oman ääneni saamista kuuluviin. Voimiahan sekin on vienyt, kun ei ole sellaiseen tottunut, eivätkä kaikki tunne tätä uutta minua. Mutta siitä se lähtee! Jos ei jotakuta miellytä, niin etsiköön uuden kynnysmaton vaikka Kodin ykkösestä. Koitan pitää nyt tämän asenteen, vaikka eihän se vielä onnistu kaikkialla ja joka tilanteessa. En minä kuitenkaan koskaan tule muuttumaan sellaiseksi, joka jyräisi kaiken alleen, eikä sellainen ole tarpeenkaan.