Yritin hänen vuokseen niin paljon, mutta en koskaan saanut siitä kiitosta. Sain vain sanallisia veitseniskuja ja jääkylmää välinpitämättömyyttä. Minä en riittänyt sellaisena kuin olen. Tämä vei minut hulluuden ja epätoivon partaalle. Olin valmis kulkemaan helvetissä hänen rinnallaan, kunhan vain olisin hänen. Hän on ainoa, jota koskaan rakastanut, mutta rakkauteni oli aina liikaa.
Halusin niin kovasti kelvata hänelle, ettei millään muulla ollut enää väliä. Hänen käsittämättömät vaatimuksensa ajoivat minut niin ahtaalle, että unohdin oman näkemykseni. Kun yritin puolustautua, hän paiskasi minut manalan alhaisimpiin syövereihin. Hän sai minut tuntemaan syyllisyyttä luomiensa sääntöjen rikkomisesta. Koskaan hän ei myöntänyt olevansa itse väärässä - olihan hän niin erinomainen ja oikeutettu erityiskohteluun. Hän oli minun kuningattareni.
Hän oli aina olevinaan niin ymmärtäväinen kaikkia kohtaan, mutta minua
hän solvasi milloin itsesäälissä rypemisestä, milloin oman itseinhoni
'tuputtamisesta'. Hänen rajansa menivät aina etusijalle, kun yritin tavoittaa häntä. Joko en saanut lainkaan vastakaikua, tai sitten se oli olematonta tai tuli niin pahasti jäljessä, että olin siihen mennessä ehtinyt soimata itseäni useampaan otteeseen. Lopuksi hän vielä uhkasi virkavallalla, mikäli vielä yritän tavoittaa häntä.
Nyt ymmärrän, miksi rakastuin juuri häneen. En ole koskaan kokenut ansaitsevani rakkautta. Minä halusin ihmisen, joka hylkäisi minut.
You'd better hope and pray
That you make it safe
Back to your own world
You'd better hope and pray
That you'll wake one day
In your own world
Cause when you sleep at night
They don't hear your cries
In your own world
Only time will tell
If you can break the spell
Back in your own world
That you make it safe
Back to your own world
You'd better hope and pray
That you'll wake one day
In your own world
Cause when you sleep at night
They don't hear your cries
In your own world
Only time will tell
If you can break the spell
Back in your own world
Mulla on juuri ollut ennen näitä samoja ajatuksia ja tuntemuksia. Olen elänyt ainaki jonkin verran samalaisessa suhteessa kuin nyt. Joillaki ihmisillä ei vain ole empatia kykyä eikä myötätuntoa.. Tai mitään muutakaan. Oon tosi pahoillani sun puolestas.. :( Ei ketään tommosta ansaitse ! Aina yrittää parhaansa, jopa muuttaa itseään, mutta ei mikään riitä. Ei ole hyvä sellaisena kuin on, vaikka oikeestihan me kaikki ollaan parhaita tälläsenä kuin täällä ollaan. Ihmisillä on hyvinki erilaisia luonteita eri ihmisten kanssa, joillekki sä voit olla just se täydellisin maailmassa !
VastaaPoistaJoo, parasta onkin, etten ole edes seurustellut kyseisen henkilön kanssa 2-3 vuoteen ja silti olin vielä riippuvainen hänestä. Ikään kuin olisin riippuvainen epäonnesta. Nyt vihdoin näen selvästi ensimmäistä kertaa elämässäni. Hänellä ei tosiaan ollut sitä empatiakykyä, eikä muitakaan kaipaamiani asioita. Vasta nyt sisäistän asian niin kuin se on. Annoin ruoskia itseäni kohtuuttomasti kaikista "virheistäni", vaikka kenenkään ei pitäisi joutua kestämään sellaista siitä hyvästä, että on yrittänyt vain rakastaa.
PoistaOnneksi se on nyt ohi viimeinkin. Pääsin vapaaksi.