Deep in our blind hearts, skin and bone

Vastaukseni kysymykseen: "Uskotko rakkauteen?" olisi tätä nykyä paljon pidempi ja monimutkaisempi kuin samaan aikaan viime vuonna. Minulla on ollut pitkään naiivi, jääräpäinen ja itsekeskeinen käsitys rakkaudesta. Uskoin, että rakkaus pelastaisi minut ilman, että oman itsetuntoni tarvitsisi vahvistua. Uskoin, että minun elämäntehtäväni oli tulla rakastetuksi ja sitä kautta pelastetuksi yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteiltani. Odotin valkealla ratsulla saapuvaa ritaria kaihoisasti kaukaisuuteen katsova ilme kasvoillani, enkä ottanut selviä merkkejä todesta hyväuskoisuuden ja kyltymättömän rakkaudenkaipuun vallassa.

Minulla oli salaisuus, jonka kuvittelin vain odottavan kukkaan puhkeamistaan. Ajattelin, että toinen ihminen saisi minut kukoistamaan kietomalla monisyiset oksansa ympärilleni ja nostamalla minut ylös korkeuksiin, jossa taivas olisi kokonaan meidän, eikä pimeys saisi minua enää kokonaan valtaansa, koska minä ja hän olisimme yhtä ikuisesti. Tanssisimme yhdessä pimeyden ja galaksien keskellä suloisen pehmeästi, painottomina kuin pilvet.

Kirjoittaessani edellistä kappaletta, minua alkoi puistattaa oma takertuvaisuuteni. Nyt vasta ymmärrän, kuinka pahoin ovat myös tästä osansa saaneet voineet. En tiedä, miksi juuri minulla meni näin kauan, ennen kuin pystyin näkemään faktat. En väitä, että se olisi vieläkään ihan "selvää pässinlihaa" kuten eräällä ala-asteen opettajallani oli tapana sanoa. Edelleen joudun ihan tietoisesti pinnistelemään pysäyttääkseni haitallisen ajatuskulun. Siinä auttaa kuitenkin jonkin verran se, kun tiedostaa ensimmäiset merkit, joista läheisriippuvaiselle tunnusomainen "haihattelu" käynnistyy.

Uskon ja tiedänkin, miksi minulla on taipuvaisuutta läheisriippuvuuteen. Myös suvussani on ilmennyt läheisriippuvuutta. En toki väitä, etteikö jokainen meistä kärsisi jonkinasteisesta läheisriippuvuudesta, enkä myöskään halua syyllistää ketään! Ymmärrän paremmin kuin hyvin jos jatkuvien lyttäämisten seurauksena itsetunto kärsii, joka johtaa läheisriippuvuuteen aikuisuudessa. Sinänsä ei ole mikään yllätys, että myös minä - heikosta itsetunnosta ja herkästi vaikutteille alttiista mielestä, ja jopa ajoittaisista todellisuudentajun menetyksistä kärsivä - olen etsinyt vastauksia itseni ulkopuolelta turvautumalla toisiin. Olen tutustunut aiheeseen lukemalla siihen liittyvää kirjallisuutta ja löytänyt sieltä paljon tuttua sekä saanut ahaa-elämyksiä.

Läheisriippuvaiseen ihmissuhteeseen tarvitaan kuitenkin aina vähintään kaksi osapuolta. Esimerkkejä näistä voisi olla takertuja/narsisti tai takertuja/pelastaja. Pelastajalla tarkoitan ihmistä, joka hakeutuu ihmissuhteisiin, joissa toinen on jonkinlaisen avun tarpeessa. Pelastaja saa tarkoituksen elämälleen auttamalla toisia ja keskittymällä vain muiden ihmisten ongelmiin, muttei omiinsa. Hän ei juurikaan kerro omista huolistaan ja murheistaan. Usein työ on pelastajalle kaikki kaikessa. Narsistisesta tyypistä tietääkin varmasti niin moni, etten vaivaudu edes avaamaan sitä sen yksityiskohtaisemmin!

Itse neuvoisin muita läheisriippuvaisia työstämään omia ongelmiaan. Tutustu itseesi, kokeile uusia harrastuksia! Jos oma juttu ei vielä ole löytynyt, niin kokeilemallahan se selviää. Mitään taikaahan tuohonkaan ei ole olemassa, mutta uskon, ettei kenenkään tarvitse tyytyä vähempään tässäkään asiassa. Itse olen opetellut sietämään yksin olemista, eikä se tunnu enää niin yksinäiseltä kuin vähän aikaa sitten. En väitä, että olisin lähelläkään mitään zen-mestaria edelleenkään, enkä varmasti tule olemaankaan. Minulla on hirvittävän paljon työsarkaa ahdistuksen ja sosiaalisten pelkojen ym kanssa. Se asia tuskin tulee muuttumaan vielä pitkään aikaan.

Kovan hinnan olen saanut maksaa. En enää usko rakkauteen - ainakaan samassa mittakaavassa kuin ennen. Ajatusmaailmani on muuttunut realistisemmaksi, mutta toisaalta myös toivottomammaksi. Minusta on kuitenkin parempi menettää toivonsa kuin toivoa olemattomia. Luulen, että tähän liittyy muutakin - toistuvaa masennusta ja turhautumista vuosien toimettomuuden jälkeen. Koen olevani taantunut, mikä vaikeuttaa normaalielämään paluuta. En vain pysty uskomaan siihen, että pystyisin toteuttamaan olemattomia unelmiani.

Osa kuvista: Pinterest
Liitteet: "Taakkana läheisriippuvuus" (Ben Malinen)