Farewell - Beyond the wall of sleep

Nyt on uusi blogi luotu! Tätä linkkiä painamalla siirryt uuteen blogiin.

Time may change me, but I can't change time.

Hei! Nyt on tullut kirjoitettua aika monta kertaa lyhyen ajan sisällä. Olen tässä tuumiskellut ja tullut siihen tulokseen, että blogini muuttaa suuntaa, tai perustan kokonaan uuden. Yritän tällä kertaa tosissaan löytää muutakin sisältöä kuin ne mielenterveysasiat. Tässä ollaan jo niin monta vuotta kaiveltu syvimpiä napanöyhtiä (ei kirjaimellisesti), että olen hukannut oman itseni sairauksista puhumisen ohella. Ehkä olen yrittänyt ymmärtää itseäni paremmin diagnoosien avulla.

Älkää säikähtäkö, en suinkaan yritä muuttaa itseäni kokonaan toisenlaiseksi. En aio jatkossakaan häpeillä psyykkistä vointiani ja tilannettani, mutta jätän niiden käsittelyn aiempaa vähäisemmäksi. Koitan siis omaksua uusia tapoja havainnoida elämää ja kirjoittaa tekemistäni havainnoista. Filosofisen luonteen pystyy säilyttämään, vaikka jättäisikin ylenmääräistä "synkistelyä" vähemmälle. Haluan uskoa, että minussa on muutakin. En halua hukata enempää elämästäni.

Muutoksia tulee siis näkymään, varautukaa! ;)

Viime kesänä mökillä. (Kuva isommaksi klikkaamalla)

What's eating me?

Ollaan nyt hetki kaunistelematta ja listataan tämän hetken vitutuksen aiheet.

1. Ihmiset, jotka yrittävät kontrolloida ja hallita - ei vain omaa - myös läheistensä elämää.

2. Närästys. Johtunee paljolti syömishäiriötaustasta ja siihen liittyvästä oksentelusta.

3. Se, ettei minulle tarjota muuta apua kuin lisää nappeja huuleen. En suostu lisäämään yhdenkään lääkkeen annostusta! Sitä enemmän uusia ongelmia, mitä enemmän vieraita aineita kehoonsa tunkee. Jos olisin tiennyt nuorempana niiden vaikutuksista, olisin vastustellut enemmän. Esimerkiksi painonnousua aiheuttaa kaikki ne lääkkeet, joita olen tässä vuosien aikana popsiskellut. Eli lihotuslääkkeet periaatteessa! Vaikka söisi suurimmaksi osaksi terveellisesti, niin lääkkeet väsyttää ja turruttaa, eikä jaksa kuluttaa liikkumalla.

4. Omahyväiset ihmiset.

5. Asuinkaupunkini. Muutan pois, kun siihen vihdoin tulee tilaisuus.

6. Hampaiden kirvely. Se alkoi ihan hiljattain. Kiitos Coca Cola Zero -riippuvuus. <33

7. Lupausten pettäminen. Miksi luvata sellaista, jonka kumminkin unohtaa? Minulle erikseen tehdyt lupaukset merkitsevät. En käsitä, mikä siinä on niin vaikeaa olla lupaamatta turhia. HUOM. En tarkoita nyt tilanteita, joissa lupauksen pettämiseen vaikuttaa jokin täysin ymmärrettävä seikka, kuten mielenterveydelliset syyt (esim. pakkomielle/riippuvuus). Täysin eri asia on taas sellainen tilanne, jossa lupauksen tehnyt yrittää paikkailla jotakin lupailemalla toiselle jotain muuta saadakseen tämän unohtamaan sen, mikä on pielessä. Eikä pidä sitä lupausta.

8. Kevät. Se on minulle vaikeinta aikaa. Keväässä vituttaa oikeastaan kaikki.

9. Painon jojoilu. Se on paskaa, mutta en mahda sille mitään. Mun keho ei toimi normaalisti enää vuosikausien pelleilyn seurauksena. Laihtuminenkin on hitaampaa kuin teininä, jolloin kaikki oli vielä alussa. Toisaalta. Minunhan pitäisi olla jo tottunut tähän!

Take the pill that's fucking with your mind

Pitkästä aikaa täällä, kera höyryävän kupin maté sitruunateetä. Viime kerrasta tuntuukin olevan jo niin kauan, että varmaan taas miljoona asiaa on toisin kuin edellisen postauksen aikoihin. Blogihiljaisuus johtunee siitä, että on ollut niin paljon mietittävää, enkä ole osannut selvittää itselleni, mistä voin kirjoittaa tähän blogiin avoimesti ja minkä haluan pitää vain itselläni. Nyt tuli sellainen olo, että voisin yrittää tätäkin kanavaa herätellä eloon.

Viime lokakuussa aloittamani työkuntoutus meni jäihin, kun masennukseni imi jälleen kerran kaikki voimavarani. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus olisi ollut kerta kaikkiaan liikaa. Myös pakkomielteeni tiettyjen asioiden suhteen tiukensivat otettaan. En päässyt ovesta ulos edes ystäviä tapaamaan, kun vaatimukset itseäni kohtaan olivat niin korkealla. Niinpä erakoiduin omaan pikkuruiseen maailmaani, jossa aika on illuusio.

@Pinterest

Jostain kumman syystä viikko sitten sain energiaa nousta sängyn pohjalta. Olen siitä saakka vältellyt turhaa makoilua ja harrastanut jopa liikuntaa (!!!). Aloitin pari kuukautta sitten syömään keveämmin ja seuraamaan painoani aktiivisemmin. Nyt olen saanut pudotettua noin 3 kg ja omat vaatteeni mahtuvat taas paremmin ylleni. Kärsin tätä nykyä usein nukkumaan mennessä nälästä ja odotan kuumeisesti aamua, jolloin saan syödä seuraavan kerran. Minulle sopii paremmin hyvin niukka ruokavalio kuin tarkka kuntoiluohjelma (vai miksikä sitä sanotaan). Paljon helpompaa pihistää ruuasta kuin levon määrästä, kun sairastaa masennusta ja muita kuormittavia mielenterveysongelmia (epävakaa persoonallisuus, sos. tilanteiden pelko jne). Tällä hetkellä jaksan liikkua vähän enemmän, mutta jo ensi viikolla tilanne voi olla toinen - kiitos arvaamattomien mielialanvaihteluiden.

Olo on aika lannistunut siitä, että jälleen yksi epäonnistuminen kuntoutumisen saralla. Olisi luullut, että pystyisin sitoutumaan edes kerran viikossa menemään paikalle. Mutta niinkään matala kynnys ei ollut riittävän matala. Emme ehtineet edes kokeilla sitä, että olisin tullut kahtena päivänä. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että olen ollut vuosikausia (aivan liian monta) kuntoutujana, ilman kunnollista päivärutiinia. Edes Klubitalolla en ole käynyt sen säännöllisemmin, vaikka se olisi täysin vapaaehtoista ja mielekästä tekemistä. Ongelma on siis muualla kuin siinä, onko tekeminen mielekästä. Olen tullut todella araksi ja väsyn hirveän paljon ihmisten ilmoilla. Myös fyysisesti. Esimerkiksi selkä, kyljet ja niska rasittuu, kun olen kodin ulkopuolella.

Tahtoisin joskus olla muiden silmissä muutakin kuin kuntoutuja. En väitä, ettenkö olisi paljon muuta läheisimpieni mielestä. Pelkään vain, etten pysty nousemaan enää. Näen itsekin, että se olisi potentiaalini haaskaamista. Ja kyllä, jokaisella meistä on sitä. Toki voi menestyä muillakin tavoin kuin yhteiskunnallisella ja taloudellisella, mutta mutta... Minä en kuulu niihin ihmisiin, joille on ihan sama, ottaako halpista vai vähän laadukkaampaa. Minulla on paljon mielitekoja ja pelkään sortuvani ylilyönteihin. Toistaiseksi en ole menettänyt kasvojani raha-asioiden suhteen ja haluaisin jatkossakin pystyä olemaan siitä asiasta ylpeä.

Tulipa kirjoitettua. Aika epävarma olo parin kappaleen suhteen. Tekisi mieli painaa "delete" tekstin julkaisemisen sijaan.

Try to dance if you think it will help to forget, if nothing works go kill yourself now

Jotenkin rauhoittavaa vain katsella, kun savukkeen tulipesä palaa itsekseen loppuun. Kun niitä savukkeita oli vielä jäljellä tuolla, niin päätin käyttää yhden huvikseen, imemättä sitä paskaa omiin kiduksiini. Tuli nimittäin sellainen olo, että mikä tahansa asia, joka on joskus tuonut hyvän mielen, voisi olla kokeilemisen arvoinen. Siinä minä istuin ja katselin, ehkä hienoista ylimielisyyttä tuntien – hienosti se paloi loppuun yksinäänkin.

Meinasin tehdä palapeliä tänään, mutta sekin sitten jäi. Sain joululahjaksi komean tiikerin kuvalla varustetun palapelin, jossa on 1000 palaa. Sitä on ihan mukavaa näperrellä itsekseen. Koska en ole taitava neulomisessa, niin tuo on hyvä vaihtoehto. Pitkästä aikaa pystyn keskittymään myös lukemiseen hyvin, mikä on todella outoa siinä mielessä, että muuten mieliala on ollut sellainen kuin se on ollut. Vaikkei sitä silloin uskoisikaan, kun minut tapaa, kuulemma. No, hyvä jos en olekaan niin masentavaa seuraa kuin itse uskon olevani! Ehkä olenkin lähinnä itselleni kaikista kurjinta seuraa.

Huomenna olisi pitkästä aikaa tarkoitus mennä immeisten ilmoille. Hurjaa ja kerrassaan kammottavaa. Ajattelin palkita itseni siitä hyvästä tai "uuden vuoden kunniaksi" syöpöttelemällä hullunlailla jotain rapsakkaa ja suolaista. Ainakin ihan hyviä tekosyitä, parempia kuin normaalisti! Eihän tässä ollakaan kuin se rapsakat 10 kiloa elopainoa taas kerätty vuoden aikana. Kutistun ja paisun edestakaisin kuin Barbapapa. Innolla odotetaan jo seuraavan vuoden olomuotoa..

Löysin kivoja tarroja! Niillä on pikkuruiset keesit.

Otin angstivihkon käyttööni. Toivon mukaan jatkan sen täyttämistä, eikä se jää vain yhteen kertaan! Niin monesti olen saanut kuulla, että kirjoita ylös niitä tuntemuksia, niin ei lyö pää tyhjää seuraavalla kerralla, kun tapaa lääkärin/psykiatrin. Nyt voisin lopetella hyvän sään aikana, ettei mene ihan koko yö tässä. Hassekin söpöilee niin kutsuvasti tuossa.

2015 tiivistetysti

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Asta ja Geisha. ♥♥ Jälkimmäinen on vanhempieni uusi lemmikki, burmankissa. Hänellä on ikää nelisen vuotta ja hän on jo synnyttänyt useat pennut vanhassa kodissaan. Astan kanssa tutustuimme alkukeväästä ig:n kautta, ryhdyttiin FB-kavereiksi ja olemme pitäneet yhteyttä säännöllisesti. Tapasimme toisemme kesällä. Tapaisimme useamminkin, ellei välimatka olisi niin valitettavan suuri. ｡･ﾟﾟ･(>д<)･ﾟﾟ･｡

2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
Katsoin vierestä, kun kissalleni suoritettiin eutanasia ja hän siirtyi rajan taakse.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Olen.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Elän niin hetkessä, että tähän on vaikeaa vastata. Musiikkiterapia oli hyvä ja vahvistava kokemus. Toinen oli varmasti jo mainitsemani uuden ystävän tapaaminen. Myös sitä muistan kiitollisena, että P tuki minua ensimmäiset, raskaimmat viikot Elsan kuoleman jälkeen.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Jo vain.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Kysytkin vielä! Ehkä enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä. ;)

7. Oletko oppinut uusia taitoja?
Posliininmaalaus

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En! Enpä minä ole paljon kotoa mihinkään jaksanut lähteä edes, saati baareihin örveltämään.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En. Ehkä ensi vuonna otan. ;)

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Veljeni vaimo.

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
Elsa

13. Missä maissa kävit?
En missään. :(

14. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
En uskalla miettiä tulevaa, enkä haluta mitään. Parempi elää vain tätä päivää.

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
8.10.

16. Vuoden suurin saavutuksesi?
Vastuun kantaminen tietyistä asioista.

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
Jätän valinnan vihamiehilleni. ;)

18. Kärsitkö vammoista?
Hiljattain laskin kuvitellut diagnoosini aakkosjärjestyksessä – se kertookin varmaan jo tarpeeksi. Siltä varalta, ettei kertonut, niin jumituin yhden kirjaimen kohdalle, kun löysin itselleni uuden taudin lukemalla oireista.. No joo, vakavissaan selkä/niska on paskana ja närästys on helvettiä.

19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ruokaa :-)))))

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Heidän, jotka tukivat/muistivat minua Elsan kuolemaan liittyen.

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Mitä väliä.

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan

23. Mistä innostuit eniten?
Kissat, kirjallisuus, musiikki, taide/posliininmaalaus, itämainen tanssi

24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Jotenkin säälin sitä itseäni, joka olin viime vuonna. Nykyään olen ainakin realistisempi.

25. ...lihavampi vai laihempi?
Lihavampi.

26. ...rikkaampi vai köyhempi?
Sama kuin viime vuonna.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikunta

28. ...entä vähemmän?
Makoilu

29. Miten aiot viettää joulun?
Omassa enimmäkseen, välillä porukoille syömään ja saunomaan. Kumppani joulun luonani. Hasse mukana menossa tietty.

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Niin turhaa kaivelua sellainen.

31. Rakastuitko vuonna 2015?
En.

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
-

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
GoT

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En.

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
In the Clothes named Fat -mangasta pidin hurjasti, samoin Deathnote. En tiedä, lasketaanko niitä, mutta halusin kuitenkin mainita ne, koska löysin mangankin tänä vuonna.

36. ...entä musiikillinen löytö?
Last.fm:n mukaan ainakin Clan of Xymox on saanut tänä vuonna huimasti kuuntelukertoja. Taisin kyllä innostua siitä "jo" viime vuonna. Seabound, Rotersand sekä And One ovat kaikki tämän vuoden löytöjä, joiden musiikista olen nauttinut erityisesti.

37. Mitä halusit ja sait?
Hasselle uuden kiipeilypuun.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
..Että Elsakin olisi ollut siitä nauttimassa (edelliseen kysymykseen viitaten).

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
May (McKee), Martyrs (Laugier), Pompoko (Miyazaki), The Hunger (Bowie)

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Taisin olla kotona.

41. Ketä kaipasit?
Elsaa

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Läheisten tuki ja Hasse.

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
Luullakseni sama kysymys esitettiin eri muodossa jo aiemmin.

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2015?
Pelkistetty, kyllästynyt & nuutunut.

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Nuuttipukki

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2015.

Your freezing teardrops cracked like glass, bore into your fragile heart

Menetysten syksy. Kolme hyvin erilaista tarinaa ovat saaneet viimeiset lukunsa. Jäljellä enää vain menetettyjen haaveiden silpoma ihminen (ah tätä itsesääliä). Keneen voi enää luottaa, vai olisiko parempi jos ei luottaisi keneenkään? Toisaalta - hengissä pysyäkseen on pakko luottaa, vaikka tietäisikin, että verho voi väistyä sivuun hetkenä minä hyvänsä, paljastaakseen pirullisesti nauravan totuuden. Olen tehnyt hurjasti töitä itseni kanssa, vaikka välillä katkera puoli tuleekin esiin hyvin selvästi. Yrittäkää antaa armoa, sillä se on vain minun selviytymismekanismini.

Kävin eilen psykiatrisetää morjestamassa. Olen kuulemma ottanut seuraavan askeleen kohti parantumista, kun olen alkanut itsekin hakemaan ratkaisuja ongelmiini esimerkiksi kirjallisuudesta. Uskon, että hän päätyi siihen päätelmäänsä kuitenkin ensisijaisesti siitä, että teen nykyisellään töitä kerta viikkoon (4 tuntia). Ensi vuoden alussa otan varmaan toisenkin päivän viikkoon. Hän onnitteli minua myös yhdestä henkilökohtaisesta saavutuksestani - en ala siitä nyt enempiä julkisesti jauhamaan - mikä oli kyllä hyvin merkittävä.

Nykyisellään tulee tuherrettua itkua miltei joka päivä. Se on saanut alkunsa Elsan kuolemasta, josta tulee nyt kaksi kuukautta. http://chatiere.blogspot.fi/2015/10/elsan-muistolle.html Sen tähden en ole viime aikoina jaksanut blogiakaan pitää yllä. Ei ole oikein huvittanut kirjoittaa, kun voimat ovat menneet kokonaan arjesta selviytymiseen... Ja tietenkin myös siihen lukemiseen sekä mietiskelyyn. Olen yrittänyt ymmärtää itseäni ja tätä elämää, joka minulla on käytettävissäni. Haluaisin käyttää loppuelämäni harkitusti. Mikään ei kestä ikuisesti. Vain se on pysyvää, ettei mikään ole pysyvää.

Unirytmiäkin pitäisi parantaa, jotta tulisi paremmin toimeen yhteiskunnassa. Yritin viime yönä mennä jopa kahdelta nukkumaan, mutta eikö silloin tullut kaikkea mieleen. Pimeässä tunsin olevani niin kovin yksin. Kumppani sanoi minulle samana päivänä, etten ole yksin, mutta yöllä minulle tulee väkisinkin se olo, että missä hän nyt on ja miksi minä sitten olen aina yksin.. En osaa olla vertailematta muihin sellaisiin pariskuntiin, jotka ovat muuttaneet yhteen jo puolen vuoden seurustelun jälkeen, tai miettimättä että miten olen niin viallinen, että teen joka kerta kumppaneistani sitoutumiskammoisia. Elsa ei enää tule viereen ja lohduta minua, sillä hänkin on poissa. Hassekin tykkää oleilla omalla paikallaan, eikä erityisemmin ole sellainen kissa, joka haluaisi olla tiiviisti lähelläni.

Näin joulukuulle minulla ei olekaan nyt muita suunnitelmia kuin tämänviikkoinen meditaatiokurssi. En ole vielä saanut maksettua sitä, koska vielä ei ole tullut rahaa, mutta toivottavasti se jotenkin järjestyy. Olisi kuitenkin mukavaa päästä osallistumaan, koska kaipaisin käytännön opastusta meditaatioon. Tai sitten jänistän, enkä menekään. No, katsotaan nyt!

Anteeksi, hirveän sekava postaus.